En millään saa nukuttua. Enkä edes uskalla nukkua. Minua pelottaa. Tuntuu yksinäiseltä. Olen aivan yksin tällä rivitaloasunnossa. Missä kaikki muut ovat? (Isoveli omassa kämpässään, isä asuu ulkomailla ja äiti on kuollut.) Pelkään. Ahdistaa. Kaikki ahdistaa: yksinäisyys, paino, ruoka, elämä, kuolema, odottaminen, kaikki. Poikaystävästä ei ole lähiaikoina ollut juurikaan mitään tukea tai apua. Missä kaikki ovat? Onko ketään, joka voi auttaa minua? Kuuleeko kukaan hätähuutoani, avuntarvettani?!
Noin 8 tunnin päästä minulla on haastattelu koskien päiväosastoa. 13 tunnin päästä minulla on sairaanhoitajan tapaaminen taas. Minä en kestä tätä odottamista. Olen v*ttu odottanut päiväosastolle pääsyä more or less 2 kuukautta! Jopas niillä kestää. Tässä välissä ehtisi hyvinkin kuolla. Miksei mielenterveyspalveluita ole enemmän? Yllättävän moni tarvitsee apua. Jos tilanne ei aluksi ole niin hälyttävä, niin takuulla on kaiken odottamisen jälkeen. Siinä vaiheessa on jo varmaan niin huonossa kunnossa, etteivät ne enää uskalla ottaa hoitoon.
Ymmärtääkö joku minua?
3 kommenttia:
en osaa oikein muuta sanoa kuin voimia ihan hirmusesti!:(<3
Voisinpa auttaa:/
despair: Kiitos paljon! <3 Samoin myös sinulle.
kiitos!:)
Lähetä kommentti