Syöminen ei vieläkään suju ongelmitta. Oma vartalo ahdistaa ja välillä inhoan itseäni. Minä syön kaikkiin tunteisiin, sekä positiivisiin että negatiivisiin.
Vaikka olen ollut vapaa masennuksesta n. 3 kuukautta, minusta tuntuu, että se on hiipimässä takaisin minun elämääni. Aamuisin (lue: puolelta päivin) en jaksaisi/haluaisi millään nousta ylös, vaikka olen nukkunut 12 tuntia. Mikään ei oikein innosta. Muiden huolet saavat minutkin huolestuneeksi ja stressaantuneeksi. Lähipiirissäni parilla henkilöllä on suuria vaikeuksia ja ongelmia, ja ne vaikuttavat kielteisesti minuunkin. Asiaa ei paranna sekään, että olen paljon heidän kanssaan tekemisissä. Yritän olla ymmärtäväinen ja kuuntelen aina kun he haluavat puhua minulle. Yritän parhaani mukaan rohkaista heitä ja autan heitä sen minkä pystyn. Se ei vain tunnu riittävän.
No, yksi positiivinen asia on se, että kävin äsken 1h30min kävelylenkillä ihanassa kevätsäässä.
Mitä teidän kevääseen kuuluu?
