lauantai 30. marraskuuta 2013

Sanni - Me ei olla enää me



Sanni - Me ei olla enää me

Katselen sua, sä näytät samalta
Mutta äänessäs on jotain uutta
Onpa kiva pitkästä aikaa jutella
Vaikka en tunne enää sinua

Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me

Marraskuun viima vasten puhaltaa
Helsingin kadut tulvii loskaa
Mulla on kylmä ja sen kyllä huomaat
Mutta et tarjoo sun takkia

Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me, ei enää me

Katselen sua, sä näytät samalta
Vaikka en tunne enää sinua

Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me, ei enää me


Mitä mieltä olette tästä kappaleesta?

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lääkeyliannostus + hoito

20.11.2013

Moi!

Rupesin keräilemään särkylääkkeitä (paracetamol ja burana) viime viikolla. Olin säästänyt jo aiemminkin muita lääkkeitä (mieliala- ja psykoosilääkkeitä). Tarkoituksenani oli ottaa kyseisten lääkkeiden yliannostus vasta tammikuussa, mutta päädyin sittenkin tekemään sen jo tämän viikon maanantaina. (Tyhmä temppu - joo.) Kaikkia lääkkeitä oli niin paljon, että en edes jaksanut/kyennyt nielemään niistä kuin n. puolet. Otettuani ne lääkkeet, soitin myrkytyskeskukseen ja vastasin heidän tunkeileviin kysymyksiinsä. Sitten minun käskettiin soittaa 112:seen ja tilaamaan ambulanssi. Minulle sanottiin puhelimessa, että minun pitää avata asuntoni ovi ja mennä makuulleni odottaessani apua. Sen jälkeen en muista yhtään mitään seuraavista 12:sta tunnista. Olin ilmeisesti tajuton tai niin lääkepökkyrässä. No, sitten kun heräilin pikku hiljaa, ilmeisesti liikehdin niin levottomasti, että minut laitettiin lepositeisiin. Yritin taistella vastaan. Lopulta sitten kun tulin tajuihini oli kello jo 6 aamulla tiistaina. Eli olin ihan jossain rauhallisessa "taivaassa" yhteensä yli 12 tuntia putkeen. Kun heräsin, sain tietää, että olin teho-osastolla. Myöhemmin minut siirrettiin johonkin sisäelinhoito-osastolle. Olen täällä nyt siis ollut jo pari päivää. Onneksi tällä osastolla on aika rauhallista. Minulla on ihan oma huone ja telkkari sekä kylpyhuone. Melko ystävällistä hoitohenkilökuntaa. On pitänyt olla petilevossa suurin piirtein koko ajan. Verikokeita yms. on otettu ainakin 15 kpl sekä sydänfilmi x 1. Ranteet, kädet ja käsivarret ovat ihan mustelmilla johtuen kaikista pistoksista.

En tiedä riippuuko se kaupungista vai apteekista, mutta ei sitä noin vain voi ostaa 7 purkillista 1g:n paracetamolia. Kerralla saa ostaa vain yhden purkillisen. Jos apteekissa on useampi kassa auki yht'aikaa, niin voi mennä kullekin kassalle maksamaan yhden purkin kerrallaan. Minä tein niin. Toinen vaihtoehto on, että menee aina eri apteekkiin ja/tai ostaa yhden paketin. Minulla on 5 eri apteekkia 1,5 km:n säteellä.

Yliannostus - tai sen korjaaminen - tuntuu aivan hirveältä! Ne työntävät nenämahaletkun ja muita letkuja nenän ja suun kautaa mahaan. He tekivät minulle vatsahuuhtelun. Se kaikki on niin epämiellyttävää, ja oksennusta riittää vielä parikin päivää.

Eli en todellakaan suosittele yliannostusta - oli se sitten kuinka iso tai pieni - aina vakavasti otettava asia.

Minä otin näitä lääkkeitä. (En muista/tiedä tarkkoja määriä, joten jätän määrät kertomatta.)

- paracetamol
- burana
- multivita plus
- naltrexon vitaflo
- voxra
- venlafaxin
- sertralin
- olanzapin
- opamox
- peratsin
- leponex

Lääkäri sanoi vakavissaan, että jos en olisi saanut apua ajoissa, olisin voinut satuttaa sisälmykseni tai jopa kuolla.


 26.11.2013

Viime viikon torstaina minut siirrettiin mielisairaalan akuuttiosastolle. Olin siellä maanantaihin eli eiliseen asti. Eilen pääsin kotiutumaan iltapäivästä. Nyt sit olen kotona. Ahdistaa ihan vietävästi yksinäisyys ja pimeys. Kunpa vointini lähtisi paranemaan päin.