Mitä minulle tänään kuuluu?

Syöminen ei vieläkään suju ongelmitta. Oma vartalo ahdistaa ja välillä inhoan itseäni. Minä syön kaikkiin tunteisiin, sekä positiivisiin että negatiivisiin.

Vaikka olen ollut vapaa masennuksesta n. 3 kuukautta, minusta tuntuu, että se on hiipimässä takaisin minun elämääni. Aamuisin (lue: puolelta päivin) en jaksaisi/haluaisi millään nousta ylös, vaikka olen nukkunut 12 tuntia. Mikään ei oikein innosta. Muiden huolet saavat minutkin huolestuneeksi ja stressaantuneeksi. Lähipiirissäni parilla henkilöllä on suuria vaikeuksia ja ongelmia, ja ne vaikuttavat kielteisesti minuunkin. Asiaa ei paranna sekään, että olen paljon heidän kanssaan tekemisissä. Yritän olla ymmärtäväinen ja kuuntelen aina kun he haluavat puhua minulle. Yritän parhaani mukaan rohkaista heitä ja autan heitä sen minkä pystyn. Se ei vain tunnu riittävän.

No, yksi positiivinen asia on se, että kävin äsken 1h30min kävelylenkillä ihanassa kevätsäässä.

Mitä teidän kevääseen kuuluu?

Five more times

Söin äsken illallista ja oksensin sen jälkeen 5 kertaa.

Asiasta toiseen. Kauhean kylmä ulkona: -18 astetta. Brrr...

Five times

Söin päivällistä, jonka jälkeen oksensin 5 kertaa.

Ten times

Kävin äsken syömässä Subwayssa, jonka jälkeen tulin nopeasti kotiin ja oksensin 10 kertaa.

Miten sitten kävikään?

Eiliset pikkujoulut menivät hyvin. Ne alkoivat klo 18. Meillä oli kivaa. Juttelimme, kuuntelimme joulumusiikkia, söimme jouluruokia ja annoimme ja saimme lahjoja.

Sitten joskus klo 22:40 lähdimme keskustan baareihin. Kävimme kolmessa eri paikassa. (En juonut alkoholia.) Kun olimme siirtyneet toiseen baariin huomasin, että yksi ulkomaalainen mies katselee minua. Aluksi minua ujostutti, enkä kehdannut kuin vilkuilla pikkuisen hänen suuntaansa. No, vaihdoimme baaria, ja tämä mies tuli myös sinne. Istuin tuttujeni kanssa kun tämä mies tuli puhumaan minulle englanniksi. Olin otettu, että joku ylipäätään kiinnittää huomiota minuun. Juttelimme jonkin aikaa, minkä jälkeen päätimme lähteä Mäkkäriin juomaan jotain.

Sieltä sitten jatkoimme minun kotiini. Tein kyllä jo menomatkalla selväksi, ettei hänen kannata odottaa, että "mitään" tapahtuisi. Aloimme katsomaan elokuvaa, mutta ei kestänyt kauaakaan kun tämän miehen kädet koskettelivat minua vähän kaikkealta ja hän alkoi pussailemaan minun kroppaani. Yritin parhaani mukaan vältellä hänen pusujansa ja sanoin, etten halua mennä tätä pidemmälle. Viesti ei toistoista huolimatta kuitenkaan tuntunut menevän perille, sillä hän vain jatkoi. Siirryimme makuuhuoneen puolelle ja sanoin, että voimme jutella tai mennä nukkumaan, mutta en halua seksiä vielä tässä vaiheessa. Mies kuitenkin vain jatkoi touhujansa ja jonkin ajan päästä olimme molemmat alasti, vaikka olin yrittänyt pitää vaatteet päällä. Onneksi mies ei tunkeutunut minun sisääni pakolla, vaikka hänen koskettelunsa kyllä ahdisti jo ihan tarpeeksi. Aamu kuuden aikoihin aloimme sitten nukkumaan (tai ainakin yritin saada unen päästä kiinni). Oli kyllä vähän ahdasta, sillä mies halusi, että nukumme samassa (yhden hengen) sängyssä, vaikka vieressä olisi ollut vapaa sänky hänelle. No, muutama tunti siitä eteenpäin ja oli aika nousta ylös. Siihen mennessä minulla oli jo ollut jonkin verran aikaa miettiä mitä oikein halusin. Sanoin miehelle, että voimme harrastaa seksiä. "Valitettavasti" hän ei kuitenkaan enää saanut kaluansa ylös, joten se jäi vain yritykseksi. Päätimme, että yritämme joku toinen päivä uudestaan. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme, että todennäköisesti tapaamme uudestaan maanantaina tai tiistaina. Mitäköhän siitäkin tulee...

Vähän sekava olo, kun en oikein itsekään ole perillä siitä, mitä haluan ja mitä en. Joten älkää tuomitko minua. Kiitos.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kävin äsken syömässä aamupalaa/lounasta ja oksensin 2 kertaa. Nyt menossa on pyykin pesu.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa teille!

Kolme kertaa

Kävin tänään syömässä lounaaksi leivän Subwayssa, jonka jälkeen oksensin 3 kertaa oikein kunnolla. Huoh, mikä helpotus (tavallaan).

PS. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille lukijoille!

Lääkeyliannostus + hoito

20.11.2013

Moi!

Rupesin keräilemään särkylääkkeitä (paracetamol ja burana) viime viikolla. Olin säästänyt jo aiemminkin muita lääkkeitä (mieliala- ja psykoosilääkkeitä). Tarkoituksenani oli ottaa kyseisten lääkkeiden yliannostus vasta tammikuussa, mutta päädyin sittenkin tekemään sen jo tämän viikon maanantaina. (Tyhmä temppu - joo.) Kaikkia lääkkeitä oli niin paljon, että en edes jaksanut/kyennyt nielemään niistä kuin n. puolet. Otettuani ne lääkkeet, soitin myrkytyskeskukseen ja vastasin heidän tunkeileviin kysymyksiinsä. Sitten minun käskettiin soittaa 112:seen ja tilaamaan ambulanssi. Minulle sanottiin puhelimessa, että minun pitää avata asuntoni ovi ja mennä makuulleni odottaessani apua. Sen jälkeen en muista yhtään mitään seuraavista 12:sta tunnista. Olin ilmeisesti tajuton tai niin lääkepökkyrässä. No, sitten kun heräilin pikku hiljaa, ilmeisesti liikehdin niin levottomasti, että minut laitettiin lepositeisiin. Yritin taistella vastaan. Lopulta sitten kun tulin tajuihini oli kello jo 6 aamulla tiistaina. Eli olin ihan jossain rauhallisessa "taivaassa" yhteensä yli 12 tuntia putkeen. Kun heräsin, sain tietää, että olin teho-osastolla. Myöhemmin minut siirrettiin johonkin sisäelinhoito-osastolle. Olen täällä nyt siis ollut jo pari päivää. Onneksi tällä osastolla on aika rauhallista. Minulla on ihan oma huone ja telkkari sekä kylpyhuone. Melko ystävällistä hoitohenkilökuntaa. On pitänyt olla petilevossa suurin piirtein koko ajan. Verikokeita yms. on otettu ainakin 15 kpl sekä sydänfilmi x 1. Ranteet, kädet ja käsivarret ovat ihan mustelmilla johtuen kaikista pistoksista.

En tiedä riippuuko se kaupungista vai apteekista, mutta ei sitä noin vain voi ostaa 7 purkillista 1g:n paracetamolia. Kerralla saa ostaa vain yhden purkillisen. Jos apteekissa on useampi kassa auki yht'aikaa, niin voi mennä kullekin kassalle maksamaan yhden purkin kerrallaan. Minä tein niin. Toinen vaihtoehto on, että menee aina eri apteekkiin ja/tai ostaa yhden paketin. Minulla on 5 eri apteekkia 1,5 km:n säteellä.

Yliannostus - tai sen korjaaminen - tuntuu aivan hirveältä! Ne työntävät nenämahaletkun ja muita letkuja nenän ja suun kautaa mahaan. He tekivät minulle vatsahuuhtelun. Se kaikki on niin epämiellyttävää, ja oksennusta riittää vielä parikin päivää.

Eli en todellakaan suosittele yliannostusta - oli se sitten kuinka iso tai pieni - aina vakavasti otettava asia.

Minä otin näitä lääkkeitä. (En muista/tiedä tarkkoja määriä, joten jätän määrät kertomatta.)

- paracetamol
- burana
- multivita plus
- naltrexon vitaflo
- voxra
- venlafaxin
- sertralin
- olanzapin
- opamox
- peratsin
- leponex

Lääkäri sanoi vakavissaan, että jos en olisi saanut apua ajoissa, olisin voinut satuttaa sisälmykseni tai jopa kuolla.


 26.11.2013

Viime viikon torstaina minut siirrettiin mielisairaalan akuuttiosastolle. Olin siellä maanantaihin eli eiliseen asti. Eilen pääsin kotiutumaan iltapäivästä. Nyt sit olen kotona. Ahdistaa ihan vietävästi yksinäisyys ja pimeys. Kunpa vointini lähtisi paranemaan päin.

Biisejä eri ongelmiin

Tässä on joitain kappaleita, jotka minun mielestäni sopivat eri tunnetiloihin.

Syömishäiriöt:
http://www.youtube.com/watch?v=a2MemtgASVA

Viiltely:
http://www.youtube.com/watch?v=OJkqkWIpFAI

Ahdistus, yksinäisyys:
http://www.youtube.com/watch?v=_GYL4c6PW3g

Masennus, itsemurha: 
http://www.youtube.com/watch?v=zxK8y7XuEu8

Onko teillä jotain muita vastaavia biisejä?

Just cut it

En ole kuvassa oleva henklö.

Viiltelin taas tänä iltana ranteeseni. 

En saa purettua pahaa oloani ja ahdistustani millään tavalla. Viiltely vähän parantaa oloani, muttei kokonaan poista tätä tuskaa. En ole itkenyt pitkiin aikoihin, vaikka haluaisin. Mutta ne kyyneleet eivät vain tule. Paha olo ja ahdistus kasaantuvat päivä päivältä suuremmiksi kuormiksi. Mutta en keksi millä tavalla purkaa sitä kuormaa.

Hyvää yötä teille rakkaat lukijat!

Äänet

Mikä se on se ääni, joka määrää ja "pakottaa" minua viiltelemään, oksentamaan ja satuttamaan itseäni? En tiedä mitenkä taistella sitä vastaan...

Vinkkejä?

Vihdoinkin tein sen taas

Viiltelin tänään pitkästä aikaa. Tuntui oikein viiltävältä ja "kirpeältä". Edellisestä viiltelykerrasta oli useampi kuukausi aikaa. On jo pitkään tehnyt mieli viillellä ja nyt vihdoinkin tein sen. Läheisten ja ei-niin-läheisten painostus tehdä "jotain" elämälläni on liian kova. Paineet kasaantuvat ja painavat mieltä yötä päivää. Ahdistaa monella tavalla.

Toivottavasti teillä menee vähän paremmin.

Tällälailla

Kävin nyt illalla n. puolen tunnin kävelyllä, jonka jälkeen menin Mäkkäriin syömään Big Mac -aterian. En onneksi jaksanut syödä koko ateriaa. Kotiin tultuani oksensin 2 kertaa.

Kuinka usein sinä oksennat? 

Viiltävän puhdasta

Sain vihdoinkin imuroitua kämppäni. 58 neliötä.

Tekee mieli viillellä. En tiedä mitä tehdä.

Time for death?

Tekee niin mieli viillellä. Tai satuttaa itseäni jollain muulla tavalla. Alla oleva laulu kuvastaa aika hyvin minun tunteitani. Ikävöin entistä poikaystävääni enkä jaksaisi olla yksin. No joo, onhan minulla tavallaan uusi poikaystävä, mutta hänkin asuu kaukana Euroopan ulkopuolella... Haluaisin vain jonkun jonka syliin voisin käpertyä ja tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi.

 

Cascada - What Hurts The Most

I can take the rain on the roof of this empty house, that don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry
Every once in a while even though going on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend I'm OK but that's not what gets me

[Chorus:]
What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
Never knowing, what could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do

It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I'm doing it
It's hard to force that smile when I see our old friends and I'm alone
Still harder getting up, getting dressed, living with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart that I left unspoken

What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
Never knowing, what could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do

I'm not afraid to cry
Every once in a while even though going on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend I'm OK but that's not what gets me

[Chorus x2]

Miltä minusta tuntuu tällä hetkellä?

Demi Lovato has spoken candidly about overcoming depression and self harm. In the August issue of Self magazine, Lovato said, “There were times I felt so anxious, almost like I was crawling out of my skin, that if I didn’t do something physical to match the way I felt inside, I would explode. I cut myself to take my mind off that. I just didn’t care what happened. I had no fear.”

Minustakin tuntuu tältä. Tuntuu, että minun on pakko viillellä, jotta pääsen tästä ahdistuksesta eroon. Apua?! En tiedä mitä tehdä.

Telttailua

Olin perjantaista nyt sunnuntaihin telttailemassa yhden kaverin ja muutaman tutun kanssa. Ihan jees oli. Oli kiva kokoontua takan/grillin lähelle syömään kaikenlaista ruokaa. Oli myös virkistävää käydä uimassa järvessä useaan otteeseen. Pohja oli pehmeää hiekkaa ja vesi muuttui jyrkemmäksi hitaasti, eli aika ideaali ranta.

Yhdessä vaiheessa kun olimme satamassa, näimme sinne pysähtyneitä veneitä ja laivoja. Erityisesti yksi niistä vanhoista, ruostuneista, ahtaista laivoista rupesi ahdistamaan minua. Yritin parhaani mukaan rauhoitella itseäni sisäisellä puheellani, etten rupeisi itkemään tai masentuisi enempää. Onneksi lähdimme jonkin ajan päästä pois satamasta, joten en freak out.

Tämä ei ole kyseinen laiva.

 

Meille kävi myös tietysti niin, että perinteinen vessapaperi ja talouspaperi loppuivat kesken, joten jouduimme turvautumaan kosteuspyyhkeisiin. Leirintäalueella ei myöskään ollut suihkua, joten jouduimme turvautumaan järvessä puhdistautumiseen.

Jos saisin valita, niin en lähtisi heti takaisin telttailemaan sinne. Ehkä joskus, mutta en ainakaan lähiaikoina. Tämä kerta riitti tältä erää.

Rain

Voimakas kaatosade ja ukkonen ulkona. Onneksi pääsin kotiin nopeasti.

Tekisi mieli viillellä. En tiedä miksi. Mitä voisin tehdä, etten sortuisi viiltelemään?

Just an ordinary day

Tänään minulla on ollut sellainen masispäivä. Olen saanut tehtyä jotain pieniä asioita, kuten roskien, pahvien ja papereiden pois heittäminen, pullojen panttaus ja papereiden järjestelemistä. Tekisi mieli viiltää vasenta rannetta. On itse asiassa tehnyt mieli tehdä niin jo eilisillasta asti.

They come and go

Olipa mukavaa taas nähdä veljeä ja kahta tätiäni pitkästä aikaa! Nyt vain ahdistaa/pelottaa heidän lähtönsä ja poissaolonsa... Kävimme ulkona syömässä mahat täyteen. Minun pitää pian palata osastolle iltalääkkeille. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että minulla on sukulaisia. Joskus vain veri on vettä sakeampaa.

Kerrosta kerrakseen

Iltapäivällä kävin syömässä Hesburgerissa kerrosaterian. Sitten kotiin tultuani söin kuusi suklaapatukkaa. Ja nyt äsken illalla kävin ahmimassa toisen kerrosaterian Mäkkärissä. Kun palasin kotiin hetki sitten, menin - yllätys yllätys - kylppäriin ja oksensin 2 kertaa. Sellainen viikonlopun aloitus.

Mitä teidän viikonloppuunne kuuluu?