Veren näkeminen, tunteminen ja maistaminen... Siinä on sitä jotain, mikä koukuttaa. Ja lisäksi viiltelystä aiheutuva kipu tuntuu sekä hyvältä että pahalta samaan aikaan.
En saa purettua pahaa oloani ja ahdistustani millään tavalla. Viiltely vähän parantaa oloani, muttei kokonaan poista tätä tuskaa. En ole itkenyt pitkiin aikoihin, vaikka haluaisin. Mutta ne kyyneleet eivät vain tule. Paha olo ja ahdistus kasaantuvat päivä päivältä suuremmiksi kuormiksi. Mutta en keksi millä tavalla purkaa sitä kuormaa.
Viiltelin tänään pitkästä aikaa. Tuntui oikein viiltävältä ja "kirpeältä". Edellisestä viiltelykerrasta oli useampi kuukausi aikaa. On jo pitkään tehnyt mieli viillellä ja nyt vihdoinkin tein sen. Läheisten ja ei-niin-läheisten painostus tehdä "jotain" elämälläni on liian kova. Paineet kasaantuvat ja painavat mieltä yötä päivää. Ahdistaa monella tavalla.
Tekee niin mieli viillellä. Tai satuttaa itseäni jollain muulla tavalla. Alla oleva laulu kuvastaa aika hyvin minun tunteitani. Ikävöin
entistä poikaystävääni enkä jaksaisi olla yksin. No joo, onhan minulla
tavallaan uusi poikaystävä, mutta hänkin asuu kaukana Euroopan
ulkopuolella... Haluaisin vain jonkun jonka syliin voisin käpertyä ja
tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi.
Cascada - What Hurts The Most
I can take the rain on the roof of this empty house, that don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry
Every once in a while even though going on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend I'm OK but that's not what gets me
[Chorus:]
What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
Never knowing, what could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do
It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I'm doing it
It's hard to force that smile when I see our old friends and I'm alone
Still harder getting up, getting dressed, living with this regret
But I know if I could do it over
I would trade, give away all the words that I saved in my heart that I left unspoken
What hurts the most, was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
Never knowing, what could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do
I'm not afraid to cry
Every once in a while even though going on with you gone still upsets me
There are days
Every now and again I pretend I'm OK but that's not what gets me
Demi Lovato has spoken candidly about overcoming depression and self harm. In the August issue of Self magazine,
Lovato said, “There were times I felt so anxious, almost like I was
crawling out of my skin, that if I didn’t do something physical to match
the way I felt inside, I would explode. I cut myself to take my mind
off that. I just didn’t care what happened. I had no fear.”
Minustakin tuntuu tältä. Tuntuu, että minun on pakko viillellä, jotta pääsen tästä ahdistuksesta eroon. Apua?! En tiedä mitä tehdä.
Michael Jacksonin 15-vuotias tytär Paris Jackson on itsetuhoinen. Kesäkuun alussa Paris viilteli ranteeseensa ja otti yliannostuksen lääkkeitä, tarkoituksena ilmeisesti itsemurha. Paris joutui sairaalahoitoon.
Olen tällä hetkellä päivälomalla suljetulta psykiatriselta osastolta. Aikaa minulla on kuitenkin vain rajoitetusti. Voin jo vähän paremmin. Tässä tulee muutama kuva osastoajaltani tähän mennessä.
Joitain viilloistani.
Jouduin olemaan useassa eri huoneessa, ja tässä yhdessä niistä oli kalterit ikkuinoisa.
Tämä on eristyshuone, jonne jouduin lepositeisiin.
Yhdessä vaiheessa jouduin tällaiseen huoneeseen, jossa oli kamervalvonta 24/7.
Viiltelin taas viime yönä vasempaan ranteeseeni. Tuli aika paljon verta (ainakin verrattuna aiempiin kertoihin). Sitä valui lattialle, joten pyyhin veren pois lattialta.
Minulla on paha olla. En tiedä mikä siihen auttaisi.
Näyttelijä/Laulaja Demi Lovato on kertonut aloittaneensa viiltelyn 11-vuotiaana. Aluksi Demi viilteli ranteisiinsa, mutta koska ne jäljet huomattiin, hän alkoi viiltelemään muihin kohtiin. Demi on viillellyt mm. rintakehäänsä, kuten alla olevasta kuvasta näkee, jos katsoo oikein tarkasti kuvan vasemmassa reunassa olevaa oikeaa rintaa. (Olipa hankalasti selitetty. :D ) Siinä näkyy ainakin kolme viiltojälkeä.
Tässä on kuvia Demin ranteessa olevista viiltojäljistä:
Demillä on tunnetusti jo aika monta tatuointia. Vuonna 2011 hän hankki sanat "Stay Strong" ranteisiinsa viiltelyjälkiensä päälle. Oikeassa ranteessa oleva sydän on Demin mukaan omistettu hänen faneillensa.
Tässä kuvassa näkyvät Demin viiltelyarvet vasemmassa ranteessa.
Demi on myös kärsinyt syömishäiriöstä. Hän oli hoidossa Timberline Knolls -keskuksessa useasta syystä n. kolme kuukautta (marraskuu 2010 - tammikuu 2011). Siellä Demillä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Nyt hän kai on edelleen toipumisen tiellä...
Itse olen ollut Demin suuri fani jo pari vuotta, eikä loppua näy. :) Olen hankkinut kaksi hänen CD-levyä (Don't Forget, Unbroken) ja kolme hänen elokuvaansa (Princess Protection Program, Camp Rock, Camp Rock 2). Lisäksi olen lukenut lukemattomia Demin haastatteluita ja katsonut videoita hänestä netissä. Melkein aina kun näen, että Demistä on juttua jossakin lehdessä, ostan kyseisen lehden ja leikkaan artikkelin talteen.
Nyt voinkin kertoa mitä tein eilen pahan oloni aikana, sillä "pakon edessä" tunnustin tekoni poikaystävälleni. Tai itse asiassa jäin vähän kiinni, joten vaikka hän sattuisikin lukemaan tämän postauksen, sen sisältö ei tulisi hänelle enää yllätyksenä. Menin kauppaan ja ostin - mitä minä luulin mattoveitsen teriksi - mutta kun avasin pakkauksen sieltä löytyikin jotain ihmeen koukun muotoisia teriä. No, oli liian myöhäistä palata kauppaan sillä se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Näin siellä kaupassa myös leikkausveitsen (skalpelli), ja kysyinkin myyjältä, että kumpiköhän on terävämpi. Hän ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseeni, joten ostin tosiaan väärän vaihtoehdon.
Kotiin tultuani viiltelyhimo oli edelleen suuri, joten tein jotain viiltoja sellaisella koukkuterällä, mikä oli kuitenkin vähän vaikeaa, eikä niistä tullut niin syviä kuin olisin toivonut. Ahmin myös jotain syötävää ja menin oksentamaan 7 kertaa (pitkästä aikaa). Tunne oli vähän euforinen.
Sitten poikaystäväni palasikin jo töistä, joten siivosin oksennussotkun kylppärissä nopeasti ja käyttäydyin niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. En tiedä sitten, että aavistiko poikkikseni, että jotain oli meneillään, sillä vähän ajan päästä hän rutiininomaisesti tarkisti ranteeni, jolloin hän huomasi vasemmassa ranteessani olevat viillot. Vähän myöhemmin hän kysyi milloinka olin viimeksi oksentanut, jolloin jouduin tunnustamaan tekoni hänelle. Poikaystäväni oli tietysti pettynyt. Sen jälkeen hän puhui minut yli antamaan hänelle ne terät, että hän voisi hävittää ne. Tein työtä käskettyä.
Toivon mukaan asia saatiin kuitenkin eilen käsiteltyä loppuun. Toivottavasti.
Eli siinä oli teille selostus eilisistä tapahtumista.
Minulla on paha olla. Normaalisti olisin voinut avautua tarkemmin tänne blogiini, mutta koska (kuten aiemmin jo kerroinkin) ns. poikaystäväni vähän aikaa sitten löysi tämän blogini, joudun todellakin varomaan sanojani ja postaamiani kuvia. :( En tiedä miten saan purettua tämän pahan oloni, kun en voi enää yksityiskohtaisesti kirjoittaa tänne miten minulla menee tai miltä tuntuu?! Mietin, pitäisikö minun muuttaa tämä blogi salaiseksi tai vaihtaa blogini osoitetta... vai kuinka? Raastavaa. Oli miten oli, minulla on p*ska fiilis.
Toivottavasti teillä, rakkaat lukijani, menee paremmin.
Tässä postauksessa näette millaiselta potilashuone näyttää yhdessä psykiatrisessa sairaalassa, jossa minua on hoidettu useita kertoja. Ei ehkä mikään maailman viihtyisin huone, mutta eipä sellaista voikaan odottaa.
Olen itse ottanut alla olevat kuvat, joten pyydän ettette kopio kuvia minulta lupaa kysymättä. Kiitos!
Useimmissa huoneissa on tilaa kahdelle potilaalle.
Säilytin tavaroitani tuolla lukittavassa kaapissa. Sain myös lainaan tossut, ettei tarvinnut kulkea käytävillä sukkasillaan tai ulkokengissä.
Viilleltyäni sain tällaisen ison "laastarin" viiltojen päälle.
Viilleltyäni vielä enemmän minun ranteeni paketoitiin oikein kunnolla.