Ihan nätti

Spine

Bikini time

Nice change

Transformation

Long legs indeed

Ksenia Bubenko

20-vuotiaalla Ksenia Bubenkolla laihdutus on mennyt jo aivan liialliseksi.

Haluaisitko sinä olla yhtä laiha ja luiseva kuin hän?

Kerrassaan kaunis

Vai mitä mieltä te olette?

Hui, miten laiha!

Can you hear me?

Stretch

So light

Sky high

Gorgeous

Kevät on tulossa

Asustan edelleen arkisin kuntoutuskodilla ja viikonloppuisin kotona tai poikaystävän luona. Viikon varrella kuntoutuskodissa pidetään aina erilaisia ryhmiä, ja tämän viikon torstaina keskustelimme kunkin kuntoutujan diagnooseista. Meitä on siis yhteensä kuusi kuntoutujaa, mutta paikalla oli silloin vain viisi. Siinä keskustellessa tuli yksi jos toinenkin yllätys, sillä psyykkiset sairaudethan/häiriöthän eivät yleensä näy päälle päin. Tässä on nyt siis lueteltuna jokaisen kuntoutujan diagnoosit:

Minä: toistuva vaikea-asteinen masennus, bulimia nervosa (+ viiltely)
T: masennus
H: keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö (+ mahdollisesti ADHD tai ADD)
J: paranoidi skitsofrenia
A: skitsoaffektiivinen häiriö, pakko-oireinen häiriö, tarkemmin määrittämätön syömishäiriö (+ viiltely)

Asiasta toiseen...

Viikon liikunnat so far: 

Ma-ke: kävelyä päivittäiin
To: jumppa + kävely
Pe: kuntosali 1h + kävely 4,5 km
La: kävely 3 km

Sunnuntaista en vielä tiedä.

Hyvää yötä arvoisat lukijat! 

She became a model

Tattoos can be fun!

Someone before and after

PERFECT

Going swimming

Paljon ennen/jälkeen -kuvia

Not skinny enough

Nothing

Pretty skinny girls

See the difference?

Measuring my waist

Liian laihako?

Haluaisitko sinä olla näin laiha?

It doesn't matter if you're black or white

Spine

Mitä on tapahtunut viime aikoina?

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa eräässä kuntoutuskodissa tutustumisjaksolla, ja olen päättänyt jäädä sinne vielä useaksi viikoksi. Homma menee niin, että tässä kuntoutuskodissa asutaan ma-pe ja viikonloput ollaan kotona. Ihan ok systeemi siis. Tällä hetkellä meitä kuntoutujia on kuusi, ja jokaisella on oma huone. Jokaiselle päivälle kullakin asukkaalla on omat vastuutehtävänsä, jotka vaihtelevat kokkaamisesta siivoukseen, ruokaostosten tekemisestä kukkien kasteluun jne.

Olen ruvennut pelkäämään yksinolemista, varsinkin kotona. Sen takia en ole yli kuukauteen nukkunut yhtäkään yötä yksin, vaan talossa on aina täytynyt olla joku muu tuttu. Vähän vaikeeta ja surullista mennä itsenäisestä nuoresta naisesta (asuin yksin omassa opiskelijakämpässä Turussa 1,5 vuotta) ihmisistä riippuvaiseksi kuntoutujaksi. Liekö se sitten regressoitumista tai jotain vastaavaa? Yksinolemisessa ongelmani ovat lähinnä ajatukset, jotka tulevat väkisinkin mieleeni. Ahdistaa niin paljon, etten siedä yksinolemista. Olen myös tullut itkuherkemmäksi. Jonkun tarvitsee vain mainita jokin tietty minulle-herkkä-asia ja kyyneleet jo valuvatkin alas poskiani pitkin.

Mitä viiltelyyn tulee niin en ole nyt viillellyt pariin viikkoon, vaikka ajatus onkin mielessä päivittäin. En myöskään ole oksentanut pitkään aikaan. Ruokailut ovat alkaneet sujumaan vähän paremmin kuntoutuskodissa, sillä siellä "joudun" syömään terveellisemmin muiden seurassa. Ei enää rasvaista pikaruokaa päivittäin, vaan melko terveellistä kotiruokaa. Tosin suklaata on edelleen tullut ahmittua lähes tulkoon päivittäin. Ensimmäisellä viikolla minulla meni vähintään kaksi 200g:n suklaalevyä päivässä, mutta toisella viikolla enää yksi sellainen suklaalevy päivässä. Joten suunta on ainakin oikea.

Oletko sinä asunut kuntoutuskodissa? 
Millaista siellä oli?

Love the sea

Hyvästi kaksoisleuka!