Thinspiration, syömishäiriöt, itsetuhoisuus, mielenterveysongelmat, julkkikset, kauneus, musiikki, oma elämäni...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Määrittämätön syömishäiriö (EDNOS). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Määrittämätön syömishäiriö (EDNOS). Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
maanantai 20. tammikuuta 2014
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Miten sitten kävikään?
Eiliset pikkujoulut menivät hyvin. Ne alkoivat klo 18. Meillä oli kivaa. Juttelimme, kuuntelimme joulumusiikkia, söimme jouluruokia ja annoimme ja saimme lahjoja.
Sitten joskus klo 22:40 lähdimme keskustan baareihin. Kävimme kolmessa eri paikassa. (En juonut alkoholia.) Kun olimme siirtyneet toiseen baariin huomasin, että yksi ulkomaalainen mies katselee minua. Aluksi minua ujostutti, enkä kehdannut kuin vilkuilla pikkuisen hänen suuntaansa. No, vaihdoimme baaria, ja tämä mies tuli myös sinne. Istuin tuttujeni kanssa kun tämä mies tuli puhumaan minulle englanniksi. Olin otettu, että joku ylipäätään kiinnittää huomiota minuun. Juttelimme jonkin aikaa, minkä jälkeen päätimme lähteä Mäkkäriin juomaan jotain.
Sieltä sitten jatkoimme minun kotiini. Tein kyllä jo menomatkalla selväksi, ettei hänen kannata odottaa, että "mitään" tapahtuisi. Aloimme katsomaan elokuvaa, mutta ei kestänyt kauaakaan kun tämän miehen kädet koskettelivat minua vähän kaikkealta ja hän alkoi pussailemaan minun kroppaani. Yritin parhaani mukaan vältellä hänen pusujansa ja sanoin, etten halua mennä tätä pidemmälle. Viesti ei toistoista huolimatta kuitenkaan tuntunut menevän perille, sillä hän vain jatkoi. Siirryimme makuuhuoneen puolelle ja sanoin, että voimme jutella tai mennä nukkumaan, mutta en halua seksiä vielä tässä vaiheessa. Mies kuitenkin vain jatkoi touhujansa ja jonkin ajan päästä olimme molemmat alasti, vaikka olin yrittänyt pitää vaatteet päällä. Onneksi mies ei tunkeutunut minun sisääni pakolla, vaikka hänen koskettelunsa kyllä ahdisti jo ihan tarpeeksi. Aamu kuuden aikoihin aloimme sitten nukkumaan (tai ainakin yritin saada unen päästä kiinni). Oli kyllä vähän ahdasta, sillä mies halusi, että nukumme samassa (yhden hengen) sängyssä, vaikka vieressä olisi ollut vapaa sänky hänelle. No, muutama tunti siitä eteenpäin ja oli aika nousta ylös. Siihen mennessä minulla oli jo ollut jonkin verran aikaa miettiä mitä oikein halusin. Sanoin miehelle, että voimme harrastaa seksiä. "Valitettavasti" hän ei kuitenkaan enää saanut kaluansa ylös, joten se jäi vain yritykseksi. Päätimme, että yritämme joku toinen päivä uudestaan. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme, että todennäköisesti tapaamme uudestaan maanantaina tai tiistaina. Mitäköhän siitäkin tulee...
Vähän sekava olo, kun en oikein itsekään ole perillä siitä, mitä haluan ja mitä en. Joten älkää tuomitko minua. Kiitos.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kävin äsken syömässä aamupalaa/lounasta ja oksensin 2 kertaa. Nyt menossa on pyykin pesu.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa teille!
lauantai 7. joulukuuta 2013
perjantai 6. joulukuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
maanantai 19. elokuuta 2013
torstai 15. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
sunnuntai 11. elokuuta 2013
lauantai 10. elokuuta 2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
tiistai 11. joulukuuta 2012
perjantai 30. marraskuuta 2012
Mitä eilen tapahtuikaan
Nyt voinkin kertoa mitä tein eilen pahan oloni aikana, sillä "pakon edessä" tunnustin tekoni poikaystävälleni. Tai itse asiassa jäin vähän kiinni, joten vaikka hän sattuisikin lukemaan tämän postauksen, sen sisältö ei tulisi hänelle enää yllätyksenä. Menin kauppaan ja ostin - mitä minä luulin mattoveitsen teriksi - mutta kun avasin pakkauksen sieltä löytyikin jotain ihmeen koukun muotoisia teriä. No, oli liian myöhäistä palata kauppaan sillä se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Näin siellä kaupassa myös leikkausveitsen (skalpelli), ja kysyinkin myyjältä, että kumpiköhän on terävämpi. Hän ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseeni, joten ostin tosiaan väärän vaihtoehdon.
Kotiin tultuani viiltelyhimo oli edelleen suuri, joten tein jotain viiltoja sellaisella koukkuterällä, mikä oli kuitenkin vähän vaikeaa, eikä niistä tullut niin syviä kuin olisin toivonut. Ahmin myös jotain syötävää ja menin oksentamaan 7 kertaa (pitkästä aikaa). Tunne oli vähän euforinen.
Sitten poikaystäväni palasikin jo töistä, joten siivosin oksennussotkun kylppärissä nopeasti ja käyttäydyin niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. En tiedä sitten, että aavistiko poikkikseni, että jotain oli meneillään, sillä vähän ajan päästä hän rutiininomaisesti tarkisti ranteeni, jolloin hän huomasi vasemmassa ranteessani olevat viillot. Vähän myöhemmin hän kysyi milloinka olin viimeksi oksentanut, jolloin jouduin tunnustamaan tekoni hänelle. Poikaystäväni oli tietysti pettynyt. Sen jälkeen hän puhui minut yli antamaan hänelle ne terät, että hän voisi hävittää ne. Tein työtä käskettyä.
Toivon mukaan asia saatiin kuitenkin eilen käsiteltyä loppuun. Toivottavasti.
Eli siinä oli teille selostus eilisistä tapahtumista.
Onko tämä kenellekään tuttua?
torstai 29. marraskuuta 2012
Feeling low
Minulla on paha olla. Normaalisti olisin voinut avautua tarkemmin tänne blogiini, mutta koska (kuten aiemmin jo kerroinkin) ns. poikaystäväni vähän aikaa sitten löysi tämän blogini, joudun todellakin varomaan sanojani ja postaamiani kuvia. :( En tiedä miten saan purettua tämän pahan oloni, kun en voi enää yksityiskohtaisesti kirjoittaa tänne miten minulla menee tai miltä tuntuu?! Mietin, pitäisikö minun muuttaa tämä blogi salaiseksi tai vaihtaa blogini osoitetta... vai kuinka? Raastavaa. Oli miten oli, minulla on p*ska fiilis.
Toivottavasti teillä, rakkaat lukijani, menee paremmin.
Toivottavasti teillä, rakkaat lukijani, menee paremmin.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Tässä sitä taas ollaan
Hei!
Kiitoksia kommenteistanne. Pahoittelen, että blogissani on ollut niin hiljaista viime aikoina. Syyskuun 14. päivä yritin tehdä itsemurhan valtavalla lääkeyliannostuksella. Olisin varmaan onnistunutkin siinä ellei ambulanssi olisi tullut hakemaan minua. Jouduin vatsahuuhteluun jne ja sitten teho-osastolle. Sieltä minut siirrettiin sisätautiosastolle. Sitten psykiatrisen sairaalan mielialahäiriöiden akuuttiosaastolle, ja lopulta moneksi viikoksi mielialahäiriöiden hoito-osastolle. Kävin läpi kymmenen kerran sähköhoitosarjan.
Tässä kuva ensimmmäisestä huoneestani viimeisimmältä osastolta:
Mm. yksi perheystävä tuli katsomaan minua osastolle ja toi kauniin kukkakimpun.
Pääsin muutama päivä sitten kotiin. Psyykkinen vointini on edelleen aika hutera, mutta jotenkin tässä pitää yrittää pärjäillä.
Toivottavasti teille hyvät lukijat kuuluu parempaa.
Kiitoksia kommenteistanne. Pahoittelen, että blogissani on ollut niin hiljaista viime aikoina. Syyskuun 14. päivä yritin tehdä itsemurhan valtavalla lääkeyliannostuksella. Olisin varmaan onnistunutkin siinä ellei ambulanssi olisi tullut hakemaan minua. Jouduin vatsahuuhteluun jne ja sitten teho-osastolle. Sieltä minut siirrettiin sisätautiosastolle. Sitten psykiatrisen sairaalan mielialahäiriöiden akuuttiosaastolle, ja lopulta moneksi viikoksi mielialahäiriöiden hoito-osastolle. Kävin läpi kymmenen kerran sähköhoitosarjan.
Tässä kuva ensimmmäisestä huoneestani viimeisimmältä osastolta:
Mm. yksi perheystävä tuli katsomaan minua osastolle ja toi kauniin kukkakimpun.
Pääsin muutama päivä sitten kotiin. Psyykkinen vointini on edelleen aika hutera, mutta jotenkin tässä pitää yrittää pärjäillä.
Toivottavasti teille hyvät lukijat kuuluu parempaa.
torstai 13. syyskuuta 2012
Jaksaa vaiko ei
Minulla on hyvin masentunut olo. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä eivätkä jätä minua rauhaan. Äänet käskevät: "Viiltele! Hirttäydy! Tapa itsesi!" Eikä loppua näy... En vain jaksa tätä pahaa oloa. Miksen voi olla onnellinen? Paha olo on kuin (liian) iso möykky rinnassa. Välillä paha olo vyöryy ulos itkun puuskina tai huutamisena. Tänäänkin olen itkenyt. Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi. Olen sitten torilla ihmisten keskellä tai kahdestaan kotona poikaystävän kanssa, oloni on yksinäinen, tyhjä ja pirstaleinen. Ajatukset eivät pysy kasassa. Ajatukset keskeytyvät puolivälissä, samoin lauseet. Olo on hajanainen ja rikkinäinen. En tunnista itseäni tai tätä olotilaa. Se on muuttunut oudommaksi lähiaikoina. En tiedä mikä minulla on tai mikä minua vaivaa. Jokin on väärin, mutta mikä? Kuka osaa vastata? Anyone? Ei, eivät edes ammattilaiset osaa kertoa minulle miksi voin niin pahoin tai miksi olen näin masentunut. Tulee toivoton olo kun kukaan ei osaa tai voi auttaa. Mitä minä teen? Hyppäänkö parvekkeelta kuudennesta kerroksesta? Otanko tappavan yliannostuksen lääkkeitä? Viillänkö ranteeni auki?
PS. Eilen oksensin 3 kertaa ja tänä aamuna 5 kertaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)



























