Lääkeyliannostus + hoito

20.11.2013

Moi!

Rupesin keräilemään särkylääkkeitä (paracetamol ja burana) viime viikolla. Olin säästänyt jo aiemminkin muita lääkkeitä (mieliala- ja psykoosilääkkeitä). Tarkoituksenani oli ottaa kyseisten lääkkeiden yliannostus vasta tammikuussa, mutta päädyin sittenkin tekemään sen jo tämän viikon maanantaina. (Tyhmä temppu - joo.) Kaikkia lääkkeitä oli niin paljon, että en edes jaksanut/kyennyt nielemään niistä kuin n. puolet. Otettuani ne lääkkeet, soitin myrkytyskeskukseen ja vastasin heidän tunkeileviin kysymyksiinsä. Sitten minun käskettiin soittaa 112:seen ja tilaamaan ambulanssi. Minulle sanottiin puhelimessa, että minun pitää avata asuntoni ovi ja mennä makuulleni odottaessani apua. Sen jälkeen en muista yhtään mitään seuraavista 12:sta tunnista. Olin ilmeisesti tajuton tai niin lääkepökkyrässä. No, sitten kun heräilin pikku hiljaa, ilmeisesti liikehdin niin levottomasti, että minut laitettiin lepositeisiin. Yritin taistella vastaan. Lopulta sitten kun tulin tajuihini oli kello jo 6 aamulla tiistaina. Eli olin ihan jossain rauhallisessa "taivaassa" yhteensä yli 12 tuntia putkeen. Kun heräsin, sain tietää, että olin teho-osastolla. Myöhemmin minut siirrettiin johonkin sisäelinhoito-osastolle. Olen täällä nyt siis ollut jo pari päivää. Onneksi tällä osastolla on aika rauhallista. Minulla on ihan oma huone ja telkkari sekä kylpyhuone. Melko ystävällistä hoitohenkilökuntaa. On pitänyt olla petilevossa suurin piirtein koko ajan. Verikokeita yms. on otettu ainakin 15 kpl sekä sydänfilmi x 1. Ranteet, kädet ja käsivarret ovat ihan mustelmilla johtuen kaikista pistoksista.

En tiedä riippuuko se kaupungista vai apteekista, mutta ei sitä noin vain voi ostaa 7 purkillista 1g:n paracetamolia. Kerralla saa ostaa vain yhden purkillisen. Jos apteekissa on useampi kassa auki yht'aikaa, niin voi mennä kullekin kassalle maksamaan yhden purkin kerrallaan. Minä tein niin. Toinen vaihtoehto on, että menee aina eri apteekkiin ja/tai ostaa yhden paketin. Minulla on 5 eri apteekkia 1,5 km:n säteellä.

Yliannostus - tai sen korjaaminen - tuntuu aivan hirveältä! Ne työntävät nenämahaletkun ja muita letkuja nenän ja suun kautaa mahaan. He tekivät minulle vatsahuuhtelun. Se kaikki on niin epämiellyttävää, ja oksennusta riittää vielä parikin päivää.

Eli en todellakaan suosittele yliannostusta - oli se sitten kuinka iso tai pieni - aina vakavasti otettava asia.

Minä otin näitä lääkkeitä. (En muista/tiedä tarkkoja määriä, joten jätän määrät kertomatta.)

- paracetamol
- burana
- multivita plus
- naltrexon vitaflo
- voxra
- venlafaxin
- sertralin
- olanzapin
- opamox
- peratsin
- leponex

Lääkäri sanoi vakavissaan, että jos en olisi saanut apua ajoissa, olisin voinut satuttaa sisälmykseni tai jopa kuolla.


 26.11.2013

Viime viikon torstaina minut siirrettiin mielisairaalan akuuttiosastolle. Olin siellä maanantaihin eli eiliseen asti. Eilen pääsin kotiutumaan iltapäivästä. Nyt sit olen kotona. Ahdistaa ihan vietävästi yksinäisyys ja pimeys. Kunpa vointini lähtisi paranemaan päin.

Biisejä eri ongelmiin

Tässä on joitain kappaleita, jotka minun mielestäni sopivat eri tunnetiloihin.

Syömishäiriöt:
http://www.youtube.com/watch?v=a2MemtgASVA

Viiltely:
http://www.youtube.com/watch?v=OJkqkWIpFAI

Ahdistus, yksinäisyys:
http://www.youtube.com/watch?v=_GYL4c6PW3g

Masennus, itsemurha: 
http://www.youtube.com/watch?v=zxK8y7XuEu8

Onko teillä jotain muita vastaavia biisejä?

Paris Jackson yritti itsemurhaa

Michael Jacksonin 15-vuotias tytär Paris Jackson on itsetuhoinen. Kesäkuun alussa Paris viilteli ranteeseensa ja otti yliannostuksen lääkkeitä, tarkoituksena ilmeisesti itsemurha. Paris joutui sairaalahoitoon.

Lisätietoa.

Tämän osastojakson kuulumisia

Olen jälleen parin päivän kotilomalla osastolta. Ihanaa vapautta!

Tässä on vähän vanhempia kuulumisia päiväkirjastani psykiatriselta osastolta vuodesta 2013:

15.1
Olen siis nyt (takaisin) mielialahäiriöiden hoito-osastolla. Tulin siis eilen avohoidon jälkeen (kodin kautta) tänne kaupungin mielisairaalaan. Olin kuitenkin ottanut yliannostuksen parasetamolia bussissa matkalla tänne. Se kävi ilmi (kerroinn siitä) sisäänkirjausneuvottelussa. Menin hoitajan kanssa taksilla pääsairaalan päivystykseen. He ottivat minut melko pian jo sinne sängylle makaamaan. Vaihdoin sairaalavaatteisiin. Olin jo juonut lääkehiilet mielisairaalassa. 2 kpl, joista 0,5 oksensin ulos.Nyt uloste on pikimustaa. No, joka tapauksessa, pääsairaalassa he ottivat verikokeita yms. Laittoivat minulle myös lääke-/vasta-aine-tipan ja ilmeisesti suolaliuoksen (?). Yövyin päivystysosastolla. Ensiksi minut laitettiin huoneeseen 5, mutta sitten minut siirrettiin huoneeseen 4, jossa oli loppujen lopuksi kolme miestä, jotka kuorsasivat voimakkaasti. Huoh. Ruoka siellä oli ihan ok. Pannaria hillolla oli jälkkäriksi tänään lounaan jälkeen.

Sitten palasin psykiatrisen sairaalan osastolle. Kohta on hoitoneuvottelu tavallaan. Pitää muistaa sopia suklaasta, ulkoiluista ja lääkkeistä.

18.1
Tekisi mieli lähteä ostoskeskukseen. Eilen kerroin jo hyvissä ajoin ahdistuneesta olostani ja mieliteoistani. Sain useamman tarvittavan lääkkeen. Kävin pienellä kävelyllä (2 x sairaalan ympäri) hoitajan kanssa haukkaamassa raitista ilmaa. Kävin sanomassa, ettei lääke tunnu auttavan. Viiltelin ns. leikkausveitsellä monen monta viiltoa ranteeseni vessassa. Ihan kivasti alkoi vertakin valumaan. Ah, se näky ja tunne! Kävin kertomassa teoistani hoitajalle, ja he ottivat veitsen pois. Täytynee ostaa uusi. Hoitaja  puhdisti viillot ja laittoi päälle ison "laastarin". Kerroin, että äänet käskivät hakata viileltyä kättä ja rupesin hakkaamaan. He estivät hakkaamisen jatkumisen pitämällä kiinni käsistäni. Sain loppupäiväksi vierihoitajan.

Myöhemmin samana päivänä...
V*ttu kun minä olen vierihoidossa! Kauhean rasittavaa kun ei saa olla rauhassa (edes vessassa). Ärsyttää tämä vierihoito. Nukkuessa se vielä menettelee, mutta valveilla ei oikein.


Myöhemmin samana päivänä... 
Kävin äsken kävelyllä hoitajan kanssa.

Sain kenenkään huomaamatta otettua musta roskapussin talteen. En vielä tiedä tarkkaa aikaa, että milloin otan sen käyttöön. Tukehduttamistarkoitus kuitenkin olisi. Toinen mahdollinen kikka olisi lasin ottaminen ja sen rikkominen. Sitten vain lasinsiruja varastoon ja viiltelemään. Jei, niin sitä kai pitää... vai pitääkö? Olen kuitenkin joka tapauksessa ottanut jo kaikki päivän "tarvittavat" lääkkeet. Minun on vain pakko viillellä ja hakata!

19.1
Viiltelin ja hakkasin eilen rannettani. Sen seurauksena päädyin lepositeisiin joksikin aikaa. olin siis nilkoista, ranteista ja ylkropasta kiinnisidottuna jonkin aikaa. Sitten minut siirrettiin yöksi siihen valvontakameralla varustettuun huoneeseen. Myös leparihuoneessa oli valvontakamera. Minut talutettiin sinne kahden hoitajan pidellessä käsistäni kiinni. Olen nyt tarkkailussa maanantaihin asti. Onpa muuten kivan raidallinen ranne minulla.

En ole itse tämän postauksen kuvissa.

20.1
Taas tänään oli lääkärin tapaaminen. Toissaillan vietin lepositeissä ja toissayön vietin eristyksessä. Ei siinä mitään. Mutta minä haluan pois täältä! Haluan olla rauhassa, ilman vierihoitajaa. Ja haluan syödä pikaruokaa, suklaata ja muita herkkuja! En tiedä miten kestän täällä.

21.1
En millään jaksaisi tätä vierihoitoa. Onneksi tämä tarkkailu ilmeisesti loppuu tänään ja tapaan lääkärin. Haluan pois täältä mielisairaalasta ja ylipäätään tästä maailmasta. Hoitaja sanoo näitä minun lähtösuunnitelmia epärealistisiksi. V*tun p*ska. Minä vain haluan pois! Tämä vierihoito on ahdistavaa. En vain jaksa olla kärsivällinen ja odottaa, vaan minulle-kaikki-tässä-heti-nyt on enemmän minun luonnettani.

Myöhemmin samana päivänä... 
Hoitoneuvottelussa minut määrättiin pakkohoitoon, joten minä itkin. Kaikki on pilalla, tai ainakin tuntuu siltä. Lääkäri haluaan aloittaa uuden lääkkeen nimeltä Leponex (klotsapiini). Olen kuullut sekä hyviä että huonoja kokemuksia siitä. Pelottaa vähän. Enkä suoraan sanottuna oikein usko sen tehoavan... Juuri nyt minulla on *yllätys yllätys* aika paha olo.

22.1
V*tuttaa tämä vierihoito. En voi edes huolehtia itsestäni kunnolla kun joku on koko ajan kyttäämässä. Että sellaista tänään. Ilmeisesti minä olen mielisairas, ainakin lääkäreiden mukaan. V*tun pakkohoito. Tämä on kuolemaksi. V*tun h*mmetin p*ska!

23.1
Vierihoito jatkuu edelleen. Minä tulen hulluksi. Täytyykö minun ruveta valehtelemaan, että vointini on parempi kuin mitä se oikeasti on? Vähän tyhmää. Tympii koko tämä tilanne.

24.1
Vierihoito on vihdoinkin lopetettu. Minulla on hirveä himo ahmia suklaata (jos sitä vain olisi tarpeeksi)! En oikein keksi muuta tekemistä täällä osastolla kuin nukkuminen ja telkkarin katselu.

30.1
Sain vihdoinkin omat ulkoiluluvat 3 x 30 minuuttia per päivä.

8.2
Tapasin tänään toimintaterapeutin.

13.3
Eilen minut siirrettiin toiseen sairaalaan psykoosien hoito-osastolle.

17.3
Tänään minun käskettiin riisuuntua totaalisesti, jotta hoitajat huomaisivat mahdolliset piillottamani kielletyt esineet. Aika nöyryyttävää.

Eilen luovutin lasinsirpaleet hoitajalle. Alkaen klo 14 eilen kerroin hoitajille olostani: ahdisti ja teki mieli satuttaa itseäni. Sain monta Temestaa. Ihme kyllä ne eivät vaikuttaneet minun vointiini. Sitten lopulta illalla menin vessaan ja viiltelin vasenta rannettani. Menin esittelemään veristä viilleltyä rannettani hoitajille. Eivät vaikuttaneet kovin innokkailta. Puhdistivat ja ilmeisesti desifioivat haavani, ja laittoivat ison "laastarin" viiltojen päälle. He siirsivät minut nukkumaan kameravalvottuun yhden hengen huoneeseen, eli tavallaan niin kuin eristykseen. Se 24/7 valvonta ei todellakaan ole hauskaa.

Nyt tekee taas mieli viillellä... monesta syystä.

Ruokailut menevät aika ok. Pakkiruokailu on lopetettu minun osaltani. Tällä osastolla ohjaaja jakaa ruoat valmiiksi suoraan lautaselle tarjottimelle.

18.3
Jouduin muuttamaan tänään yhden hengen kamervalvottuun huoneeseen. Eilen tapahtui jotain. Varoittelin hoitajia jo useamman kerran etukäteen, että minulla on itsetuhoinen ja ahdistava olo. Sain kuitenkin vain jotain rauhoittavia lääkkeitä. Viiltelin ja menin näyttämään verisen ranteeni hoitajalle. Hän puhdisti haavat ja paketoi hieman kättäni. Sitten rupesin hakkaamaan viillettyä rannettani toisella kädelläni. Silloin huoneeseen juoksi yksi hoitaja, joka tarttui kovasti kiinni kädestäni estääkseni hakkaamisen. Sitten huoneeseen ryntäsi pari hoitajaa lisää. He laittoivat lepositeet kuntoon edessäni ja lopulta päädyinki lepareihin. Yritin vähän pyristellä irti. Onnistuinkin saamaan molemmat käteni irti lepositeistä, mutta ne laitettiin nopeasati takaisin entistäkin kireämmälle. En tiedä kuinka kauan makasin lepositeissä. Yritin koko ajan pysyä valveilla, mutta välillä silmäni vaipuivat kiinni. Jossain vaiheessa tuli päivällinen. Sain syödä sen sängyssä istuen. Jossain vaiheessa minut myös pakotettiin riisuutumaan alasti ja vaihtamaan sairaalan vaatteet päälle. Vähän nöyryyttävältä tuntui. Nukuin sitten koko yön lepositeissä.

19.3
Kovat vieroitusoireet (suklaa ja pikaruoka).

24.3
Tekee mieli viillellä.

26.3
Söin tänään pitsan, jonka jälkeen menin ja oksensin 3 kertaa.

31.3
Otin salaa ruokasalista juomalasin, menin naisten vessaan ja paiskasin lasin päin seinää. Ihan kiitettävästi se meni sirpaleiksi. Otin osan sirpaleista huoneeseni, istahdin yhteen nurkkaan, jonne valvontakamera ei näe, ja rupesin valikoimaan terävimpiä sirpaleita. Sitten vedin vasemman käden hihan pois tieltä ja viilsin 6 viiltoa. Verta tuli. Ihanan rauhoittavaa näin hetkeksi.

11.4
Söin päivällisen ja kävin oksentamassa 3 kertaa.

14.4
Ärsyttää kun hoitajat käyvät läpi kaikki minun tavarani ja vielä niin usein. He myös takavarikoivat esineitä.

Tässä sitä taas ollaan

Hei!

Kiitoksia kommenteistanne. Pahoittelen, että blogissani on ollut niin hiljaista viime aikoina. Syyskuun 14. päivä yritin tehdä itsemurhan valtavalla lääkeyliannostuksella. Olisin varmaan onnistunutkin siinä ellei ambulanssi olisi tullut hakemaan minua. Jouduin vatsahuuhteluun jne ja sitten teho-osastolle. Sieltä minut siirrettiin sisätautiosastolle. Sitten psykiatrisen sairaalan mielialahäiriöiden akuuttiosaastolle, ja lopulta moneksi viikoksi mielialahäiriöiden hoito-osastolle. Kävin läpi kymmenen kerran sähköhoitosarjan.

Tässä kuva ensimmmäisestä huoneestani viimeisimmältä osastolta:

Mm. yksi perheystävä tuli katsomaan minua osastolle ja toi kauniin kukkakimpun.

Pääsin muutama päivä sitten kotiin. Psyykkinen vointini on edelleen aika hutera, mutta jotenkin tässä pitää yrittää pärjäillä.

Toivottavasti teille hyvät lukijat kuuluu parempaa.