Viilsin yhden syvän viillon ranteeseen tänä aamuna. Veri valui käsivartta pitkin kohti lattiaa. Mutta miksi viiltely ei enää tuo sitä helpotusta, jonka se toi ennen? Mitä on tapahtunut? Tällä kertaa en tuntenut sitä kipua edes kunnolla, vaikka viilto oli syvimpiä mitä olen koskaan tehnyt. Tulikin vain entistäkin syyllisempi olo. Pelkään erityisesti poikaystäväni reaktiota jos ja kun hän saa selville mitä olen taas jälleen kerran tehnyt itselleni... En tiedä jaksanko enää. Kaikki tuntuu niin toivottomalta.
Kaipaisin ystävää rinnalleni. Ystävää, joka ei tuomitse vaan ymmärtää.
Miksi minä olen näin heikko? Missä voimani ovat?
Tänään on tavallinen ryhmätapaaminen iltapäivällä ja sitä ennen on juttelua sairaanhoitajan kanssa. Jotenkin kaikki tuntuu vain niin rasittavalta juuri nyt. Missään ei ole mitään mieltä.
Miten sinun viikkosi on lähtenyt käyntiin?
4 kommenttia:
Voi kiitos kommenteista :)
Hihii mun kissan nimi on Miisu, se on kai 6.v ja ihan maatiaiskissa :)
Ja yritän saada tehtyä sen huonepostauksen pian :)
Mulle ei tuu oikeestaan mitään lehtiä, saan mun kummitädiltä vaan aina Demin kun se saa työnsä puolesta niitä, ja 50-vuotiaat ei niitä oikein lue... Mutta ostan Cosmoja suomeks ja ruotsiks ja lisäks ostan kanssa noita Soloja :)
vendela: Kiitos vastauksista! =)
Voi kunpa saisit lopetettua viiltelyn:<
Mä ymmärrän sua enkä tuomitse ollenkaan!!:):))
despair: Kiitos ymmärryksestä! :)
Lähetä kommentti