perjantai 30. marraskuuta 2012

Mitä eilen tapahtuikaan

























Nyt voinkin kertoa mitä tein eilen pahan oloni aikana, sillä "pakon edessä" tunnustin tekoni poikaystävälleni. Tai itse asiassa jäin vähän kiinni, joten vaikka hän sattuisikin lukemaan tämän postauksen, sen sisältö ei tulisi hänelle enää yllätyksenä. Menin kauppaan ja ostin - mitä minä luulin mattoveitsen teriksi - mutta kun avasin pakkauksen sieltä löytyikin jotain ihmeen koukun muotoisia teriä. No, oli liian myöhäistä palata kauppaan sillä se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Näin siellä kaupassa myös leikkausveitsen (skalpelli), ja kysyinkin myyjältä, että kumpiköhän on terävämpi. Hän ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseeni, joten ostin tosiaan väärän vaihtoehdon.






















Kotiin tultuani viiltelyhimo oli edelleen suuri, joten tein jotain viiltoja sellaisella koukkuterällä, mikä oli kuitenkin vähän vaikeaa, eikä niistä tullut niin syviä kuin olisin toivonut. Ahmin myös jotain syötävää ja menin oksentamaan 7 kertaa (pitkästä aikaa). Tunne oli vähän euforinen.



















Sitten poikaystäväni palasikin jo töistä, joten siivosin oksennussotkun kylppärissä nopeasti ja käyttäydyin niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. En tiedä sitten, että aavistiko poikkikseni, että jotain oli meneillään, sillä vähän ajan päästä hän rutiininomaisesti tarkisti ranteeni, jolloin hän huomasi vasemmassa ranteessani olevat viillot. Vähän myöhemmin hän kysyi milloinka olin viimeksi oksentanut, jolloin jouduin tunnustamaan tekoni hänelle. Poikaystäväni oli tietysti pettynyt. Sen jälkeen hän puhui minut yli antamaan hänelle ne terät, että hän voisi hävittää ne. Tein työtä käskettyä.

Toivon mukaan asia saatiin kuitenkin eilen käsiteltyä loppuun. Toivottavasti.

 Eli siinä oli teille selostus eilisistä tapahtumista.

Onko tämä kenellekään tuttua? 

1 kommentti:

BlackAngel^^ kirjoitti...

Mä aloin juuri lukea sun blogia... Ja rakastuin.<3 Kamalaa kai sanoa, mutta nuo sun kuvat on ihania. Oon lukenut joitakin kommentteja, ja ne kyllä pistää vihaksi. Itsekin olen moiseen "anonyymien huuteluun" törmännyt ja se pistää vihaksi. :O

En osaa oikein juuri tässä hurmoksessani sanoa muuta. Mutta jatkan lukemista todellakin... :)