 |
| En ole kuvassa oleva henklö. |
Viiltelin taas tänä iltana ranteeseni.
En saa purettua pahaa oloani ja ahdistustani millään tavalla. Viiltely vähän parantaa oloani, muttei kokonaan poista tätä tuskaa. En ole itkenyt pitkiin aikoihin, vaikka haluaisin. Mutta ne kyyneleet eivät vain tule. Paha olo ja ahdistus kasaantuvat päivä päivältä suuremmiksi kuormiksi. Mutta en keksi millä tavalla purkaa sitä kuormaa.
Hyvää yötä teille rakkaat lukijat!
2 kommenttia:
musta tuntuu niin usein ihan samalta:( voimia!
despair: Kiitos samoin!
Lähetä kommentti