Minulla on hyvin masentunut olo. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä eivätkä jätä minua rauhaan. Äänet käskevät: "Viiltele! Hirttäydy! Tapa itsesi!" Eikä loppua näy... En vain jaksa tätä pahaa oloa. Miksen voi olla onnellinen? Paha olo on kuin (liian) iso möykky rinnassa. Välillä paha olo vyöryy ulos itkun puuskina tai huutamisena. Tänäänkin olen itkenyt. Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi. Olen sitten torilla ihmisten keskellä tai kahdestaan kotona poikaystävän kanssa, oloni on yksinäinen, tyhjä ja pirstaleinen. Ajatukset eivät pysy kasassa. Ajatukset keskeytyvät puolivälissä, samoin lauseet. Olo on hajanainen ja rikkinäinen. En tunnista itseäni tai tätä olotilaa. Se on muuttunut oudommaksi lähiaikoina. En tiedä mikä minulla on tai mikä minua vaivaa. Jokin on väärin, mutta mikä? Kuka osaa vastata? Anyone? Ei, eivät edes ammattilaiset osaa kertoa minulle miksi voin niin pahoin tai miksi olen näin masentunut. Tulee toivoton olo kun kukaan ei osaa tai voi auttaa. Mitä minä teen? Hyppäänkö parvekkeelta kuudennesta kerroksesta? Otanko tappavan yliannostuksen lääkkeitä? Viillänkö ranteeni auki?
PS. Eilen oksensin 3 kertaa ja tänä aamuna 5 kertaa.
4 kommenttia:
se on varmaan toi psykoosi ku saa semmosen hajanaisen olon aikaan.. Kyllä sesiitä helpottaa, ku jaksaa vaan uskoa! <3 voimia
Sun täytyy saada apua. En tiedä, onko lääkkeitä käytössä, mutta niiden pitäisi jeesiä alkuun.
Mä uskon ja toivon, että sä paranet ja pystyt pian elämään tasapainoista ja nautittavaa elämää! Voimia!!
Saoe
Onko sulle kukaan puhunut sellaisesta kun epävakaa persoonallisuushäiriö? Mun terapeutti otti sen itelleni puheeksi kun masennuslääkkeet ei lukuisista kokeiluista ja isoista annoksista huolimatta tehoa, vaan vähän väliä oon läträämässä lääkkeiden kanssa ihan liikaa. Aloin ite tutkimaan asiaa netistä, ennen seuraavaa terapiakäyntiä jolloin saan lisää tietää asiasta. Siihen kuulu just et mielialat saattaa vaihtua ihan tunnin väleinkin ääripäästä toiseen, varsinkin negatiiviset tunteet on tosi vahvoja mm. viha, epätoivo, masennus, kelpaamattomuus, tyhjyys, se ettei oiken edes tiedä kuka on...
ota asia puheeksi terapeuttis kanssa, ei varmaan kukaan mitään menetä jos asiaa tutkitaan/testaillaan.. :)
ps. löysin sun blogin vasta tänään mutta vaikuttaa tosi mielenkiintoselta, vaikka omat syömisongelmat ei niin vakavia olekaan, ja enempi liittyy ylensyöntiin ja ahmimiseen..
Tsemppiä sulle sun taistelussa!
anteeksi siis jos tuli sekaannus ton sun syömishäiriön laadusta en ihan ekasta lukemastani kirjoituksesta saanut selville että mikä on homman nimi. onko sulla siis anoreksia vai jotain muuta?
Lähetä kommentti