20.11.2013
Moi!
Rupesin keräilemään särkylääkkeitä (paracetamol ja burana) viime viikolla. Olin säästänyt jo aiemminkin muita lääkkeitä (mieliala- ja psykoosilääkkeitä). Tarkoituksenani oli ottaa kyseisten lääkkeiden yliannostus vasta tammikuussa, mutta päädyin sittenkin tekemään sen jo tämän viikon maanantaina. (Tyhmä temppu - joo.) Kaikkia lääkkeitä oli niin paljon, että en edes jaksanut/kyennyt nielemään niistä kuin n. puolet. Otettuani ne lääkkeet, soitin myrkytyskeskukseen ja vastasin heidän tunkeileviin kysymyksiinsä. Sitten minun käskettiin soittaa 112:seen ja tilaamaan ambulanssi. Minulle sanottiin puhelimessa, että minun pitää avata asuntoni ovi ja mennä makuulleni odottaessani apua. Sen jälkeen en muista yhtään mitään seuraavista 12:sta tunnista. Olin ilmeisesti tajuton tai niin lääkepökkyrässä. No, sitten kun heräilin pikku hiljaa, ilmeisesti liikehdin niin levottomasti, että minut laitettiin lepositeisiin. Yritin taistella vastaan. Lopulta sitten kun tulin tajuihini oli kello jo 6 aamulla tiistaina. Eli olin ihan jossain rauhallisessa "taivaassa" yhteensä yli 12 tuntia putkeen. Kun heräsin, sain tietää, että olin teho-osastolla. Myöhemmin minut siirrettiin johonkin sisäelinhoito-osastolle. Olen täällä nyt siis ollut jo pari päivää. Onneksi tällä osastolla on aika rauhallista. Minulla on ihan oma huone ja telkkari sekä kylpyhuone. Melko ystävällistä hoitohenkilökuntaa. On pitänyt olla petilevossa suurin piirtein koko ajan. Verikokeita yms. on otettu ainakin 15 kpl sekä sydänfilmi x 1. Ranteet, kädet ja käsivarret ovat ihan mustelmilla johtuen kaikista pistoksista.
En tiedä riippuuko se kaupungista vai apteekista, mutta ei sitä noin vain voi ostaa 7 purkillista 1g:n paracetamolia. Kerralla saa ostaa vain yhden purkillisen. Jos apteekissa on useampi kassa auki yht'aikaa, niin voi mennä kullekin kassalle maksamaan yhden purkin kerrallaan. Minä tein niin. Toinen vaihtoehto on, että menee aina eri apteekkiin ja/tai ostaa yhden paketin. Minulla on 5 eri apteekkia 1,5 km:n säteellä.
Yliannostus - tai sen korjaaminen - tuntuu aivan hirveältä! Ne työntävät nenämahaletkun ja muita letkuja nenän ja suun kautaa mahaan. He tekivät minulle vatsahuuhtelun. Se kaikki on niin epämiellyttävää, ja oksennusta riittää vielä parikin päivää.
Eli en todellakaan suosittele yliannostusta - oli se sitten kuinka iso tai pieni - aina vakavasti otettava asia.
Minä otin näitä lääkkeitä. (En muista/tiedä tarkkoja määriä, joten jätän määrät kertomatta.)
- paracetamol
- burana
- multivita plus
- naltrexon vitaflo
- voxra
- venlafaxin
- sertralin
- olanzapin
- opamox
- peratsin
- leponex
Lääkäri sanoi vakavissaan, että jos en olisi saanut apua ajoissa, olisin voinut satuttaa sisälmykseni tai jopa kuolla.
26.11.2013
Viime viikon torstaina minut siirrettiin mielisairaalan akuuttiosastolle. Olin siellä maanantaihin eli eiliseen asti. Eilen pääsin kotiutumaan iltapäivästä. Nyt sit olen kotona. Ahdistaa ihan vietävästi yksinäisyys ja pimeys. Kunpa vointini lähtisi paranemaan päin.
Moi!
Rupesin keräilemään särkylääkkeitä (paracetamol ja burana) viime viikolla. Olin säästänyt jo aiemminkin muita lääkkeitä (mieliala- ja psykoosilääkkeitä). Tarkoituksenani oli ottaa kyseisten lääkkeiden yliannostus vasta tammikuussa, mutta päädyin sittenkin tekemään sen jo tämän viikon maanantaina. (Tyhmä temppu - joo.) Kaikkia lääkkeitä oli niin paljon, että en edes jaksanut/kyennyt nielemään niistä kuin n. puolet. Otettuani ne lääkkeet, soitin myrkytyskeskukseen ja vastasin heidän tunkeileviin kysymyksiinsä. Sitten minun käskettiin soittaa 112:seen ja tilaamaan ambulanssi. Minulle sanottiin puhelimessa, että minun pitää avata asuntoni ovi ja mennä makuulleni odottaessani apua. Sen jälkeen en muista yhtään mitään seuraavista 12:sta tunnista. Olin ilmeisesti tajuton tai niin lääkepökkyrässä. No, sitten kun heräilin pikku hiljaa, ilmeisesti liikehdin niin levottomasti, että minut laitettiin lepositeisiin. Yritin taistella vastaan. Lopulta sitten kun tulin tajuihini oli kello jo 6 aamulla tiistaina. Eli olin ihan jossain rauhallisessa "taivaassa" yhteensä yli 12 tuntia putkeen. Kun heräsin, sain tietää, että olin teho-osastolla. Myöhemmin minut siirrettiin johonkin sisäelinhoito-osastolle. Olen täällä nyt siis ollut jo pari päivää. Onneksi tällä osastolla on aika rauhallista. Minulla on ihan oma huone ja telkkari sekä kylpyhuone. Melko ystävällistä hoitohenkilökuntaa. On pitänyt olla petilevossa suurin piirtein koko ajan. Verikokeita yms. on otettu ainakin 15 kpl sekä sydänfilmi x 1. Ranteet, kädet ja käsivarret ovat ihan mustelmilla johtuen kaikista pistoksista.
En tiedä riippuuko se kaupungista vai apteekista, mutta ei sitä noin vain voi ostaa 7 purkillista 1g:n paracetamolia. Kerralla saa ostaa vain yhden purkillisen. Jos apteekissa on useampi kassa auki yht'aikaa, niin voi mennä kullekin kassalle maksamaan yhden purkin kerrallaan. Minä tein niin. Toinen vaihtoehto on, että menee aina eri apteekkiin ja/tai ostaa yhden paketin. Minulla on 5 eri apteekkia 1,5 km:n säteellä.
Yliannostus - tai sen korjaaminen - tuntuu aivan hirveältä! Ne työntävät nenämahaletkun ja muita letkuja nenän ja suun kautaa mahaan. He tekivät minulle vatsahuuhtelun. Se kaikki on niin epämiellyttävää, ja oksennusta riittää vielä parikin päivää.
Eli en todellakaan suosittele yliannostusta - oli se sitten kuinka iso tai pieni - aina vakavasti otettava asia.
Minä otin näitä lääkkeitä. (En muista/tiedä tarkkoja määriä, joten jätän määrät kertomatta.)
- paracetamol
- burana
- multivita plus
- naltrexon vitaflo
- voxra
- venlafaxin
- sertralin
- olanzapin
- opamox
- peratsin
- leponex
Lääkäri sanoi vakavissaan, että jos en olisi saanut apua ajoissa, olisin voinut satuttaa sisälmykseni tai jopa kuolla.
26.11.2013
Viime viikon torstaina minut siirrettiin mielisairaalan akuuttiosastolle. Olin siellä maanantaihin eli eiliseen asti. Eilen pääsin kotiutumaan iltapäivästä. Nyt sit olen kotona. Ahdistaa ihan vietävästi yksinäisyys ja pimeys. Kunpa vointini lähtisi paranemaan päin.
14 kommenttia:
Voimia ja älä ota enää lääkkeit liikaa ..
voi ei :O onneksi ei käynyt mitään, ja hyvä että kerroit noista haitoista, aika herättävää tekstiä.
voimia!
Minä: Kiitti!
Milla: Kiitos!
Voi kultapieni <3 Yliannostuksia itsellänikin muutamia takana, ja voin kyllä rehellisesti sanoa että siitä toipuminen on maailman kamalin tunne! Ensimmäinen kerta hävetti erityisesti, koska päivystävänä psykiatrina oli kaverini äiti... yritä siinä sitten seroquelpöhnässä pysyä kirjaimellisesti viittä sekuntia kauempaa hereillä ja vastata samalla kysymyksiin. Etenkin kun aivotkin on niin jumissa, että luulee puhuvansa vaikka on ihan hiljaa. Ja kun puhuu, suusta tulee vain epäselvää puuroa... sama olo jatkui kaksi päivää, ihme vaan että päästivät minut teholta kotiin seuraavana päivänä kun pysyin hädintuskin hereillä ja olin ihan pihalla päästäni!
onneksi ei käynyt mitään pahempaa ainakaan. voimia sulle kauheasti<3
Donitsityttö: Kiitos kommentistasi! <3
Hannah: Kiitos paljon! <3
mielestäni koko teksti ja temppu oli pelkkää huomion hakua tuntuu pahalta että jollakin voi olla nuin paha olla ja yksinäistä että se pitää tehdä tuolla tavalla .. kyllä tuon ´´tempun "" ymmärrän jos on todella ahdistunut/masentunut mutta että pistit kaikki noin tarkasti tänne :O toivottavasti ymmärrät myös minun näkökantani :) voimia paranemiseen !
Anonyymi: Kiitos näkökulmastasi.
Kun ihminen haluaa kuolla ei kyse aina ole siitä, että jos otat yliannostuksen, et muka millään lailla haluaisi elää enää. Ihminen on tavallaan ohjelmoitu selviytymään. Jokainen joka uskaltautuu sanomaan ääneen haluavansa elämänsä päättyvän tai ottaa yliannostuksen lääkkeitä, ei sano sitä saadakseen huomiota vaan ilmoittaa äänettömässä sivulauseessa kuinka paljon apua tarvitsee!! Ei ole todellakaan huono asia, että kuvailet asiat noinkin tarkasti, tuntuu, että ennemminkin tiedostat itsesi joka suhteessa vaikka elämäsi ajautuisikin kriisiin aika ajoin! Olet vahva vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan. Elämäsi nousut ja laskut näkyvät hyvin teksteissäsi ja olet todella avoin ja tuot negatiivisten asioiden rinnalle myös niitä positiivisia! Ja saattaa olla, että olet julkaisemalla tuon tekstin, antanut mietittävää monelle joka edes harkitsee elämänsä päättämistä!
Ja mitä syömishäiriöasiaan tulee niin oma näkökulmani on, että maailmassa ei ole rumia eikä kauniita ihmisiä, on vain ihmisiä ja sitäkin enemmän mielipiteitä! Ihmisten on tarkoitus olla erilaisia sillä muuten olisi aika tylsää :-) !
Ja voin sanoa, että en vain luule tietäväni ja löpise jotain omiani vaan olen käynyt läpi monenlaista, psyykkiset sairaudet kirjossaan takana vuosikymmenen verran ja kolmisen vuotta anoreksiaa takana, mutta olen selviytynyt vaikka tiedän, että joka päivä on taistelua. Itsemurhaakin miettinyt useasti ja ottanut myös kertaalleen yliannostuksen, mutta haluanko kuolla, no EN !
Tsemppiä "Mia-ana" elämän taipaleelle!
Anonyymi: Kiitos oikein paljon! <3 Kerrankin joku joka ymmärtää.
Multivita plus :'DDD etkai aikonut itseäsi vitamiineilla tappaa :D
^:DD. Tosiaa jos haluut yliannostuksella itses tappaa, nii ottasit ees selvää millä se kannattaa tehä -__-" Säästä seuraavalle kerralle pelkästää rauhottavat ja osta pullo viinaa, saat edes hengityslaman. 1. Ei ihme että tekee miel oksentaa kun syöt noin paljo roskaruokaa, jos sulla on itsetunto ongelmia. Itsehän painan +/-95kg ja oon pari senttii sua pidempi(21v). Suosittelen mielummin vaikka syömättömyyttä, tai syö kerra päivässä ees OIKEETA ruokaa ja vähemmällä oksentamisellaki pärjäisit. Toivon sulle järkee päähän ja parempaa tulevaisuutta (y)
Vielä sanon sen et oon painanu pari v. sitte 136kg, ja tiedän miltä itseinho tuntuu. Viiltelyä en ymmärrä, oon joskus harrastan... Tässäki suosittelen vaikka hakkaa päätä johonki kovaa, aivotärähykse toivossa. En jaksa sulle mitää tsemppaus tekstiä laittaa, koska sä joko ryvet siinä paskassa tai nouset ylös sieltä miettiä "mitä vittua mä ajatteli". Monet mun ympärillä olevat ihmiset on yrittäny itsaria. Jopa mun äiti on yrittäny, veli onnistu, ite oon vaa miettiny omassa päässä. Jos joskus tulee tilanne ettei vaa oo muuta tietä, teen sen kerrasta, enkä inise puolia elämästäni ja hae säälipisteitä.... Kiitos ja aamen, tavataan tuonpuoleisessa
nyt on kyllä niin kipeetä huomiohuoraamista itsemurhalla että pahaa tekee :D oikein mässäillään sillä että mitä on syöty ja soitetaan vielä hätäkeskukseen että tulkaa pelastamaan. myötähäpeä 5/5
Lähetä kommentti