Mitä on tapahtunut viime aikoina?

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa eräässä kuntoutuskodissa tutustumisjaksolla, ja olen päättänyt jäädä sinne vielä useaksi viikoksi. Homma menee niin, että tässä kuntoutuskodissa asutaan ma-pe ja viikonloput ollaan kotona. Ihan ok systeemi siis. Tällä hetkellä meitä kuntoutujia on kuusi, ja jokaisella on oma huone. Jokaiselle päivälle kullakin asukkaalla on omat vastuutehtävänsä, jotka vaihtelevat kokkaamisesta siivoukseen, ruokaostosten tekemisestä kukkien kasteluun jne.

Olen ruvennut pelkäämään yksinolemista, varsinkin kotona. Sen takia en ole yli kuukauteen nukkunut yhtäkään yötä yksin, vaan talossa on aina täytynyt olla joku muu tuttu. Vähän vaikeeta ja surullista mennä itsenäisestä nuoresta naisesta (asuin yksin omassa opiskelijakämpässä Turussa 1,5 vuotta) ihmisistä riippuvaiseksi kuntoutujaksi. Liekö se sitten regressoitumista tai jotain vastaavaa? Yksinolemisessa ongelmani ovat lähinnä ajatukset, jotka tulevat väkisinkin mieleeni. Ahdistaa niin paljon, etten siedä yksinolemista. Olen myös tullut itkuherkemmäksi. Jonkun tarvitsee vain mainita jokin tietty minulle-herkkä-asia ja kyyneleet jo valuvatkin alas poskiani pitkin.

Mitä viiltelyyn tulee niin en ole nyt viillellyt pariin viikkoon, vaikka ajatus onkin mielessä päivittäin. En myöskään ole oksentanut pitkään aikaan. Ruokailut ovat alkaneet sujumaan vähän paremmin kuntoutuskodissa, sillä siellä "joudun" syömään terveellisemmin muiden seurassa. Ei enää rasvaista pikaruokaa päivittäin, vaan melko terveellistä kotiruokaa. Tosin suklaata on edelleen tullut ahmittua lähes tulkoon päivittäin. Ensimmäisellä viikolla minulla meni vähintään kaksi 200g:n suklaalevyä päivässä, mutta toisella viikolla enää yksi sellainen suklaalevy päivässä. Joten suunta on ainakin oikea.

Oletko sinä asunut kuntoutuskodissa? 
Millaista siellä oli?